Lukeaksesi tätä 007-matkakertomusta ensimmäisestä päivästä alkaen, klikkaa tästä
Keskiviikko 16.10.2013
Söimme ensimmäistä kertaa Est -hotellilla (49 Boulevard Magenta, 400,00 euroa / neljä yötä, varattu booking.comin kautta. Tämä hotelli veloitti kaupunkiveron 1 euroa/hlö/yö) aamupalan, ne eivät ole missään vaiheessa kuuluneet huoneen hintaan. Ateria maksoi noin 9 euroa / hlö, ja saatavilla oli muroja, patonkia, croisantteja, kuivakakkupaloja, kahvia, teetä ja mehua, mutta ei mitään leikkeleitä leivälle. Aamupalan jälkeen lähdimme metrolla La Fayetten –luksustavaratalolle (Galeries Lafayette), jonka rinnalla Harrods:kin kalpenee. Oli bling-blingiä niin, että häikäisi. Ostoskeskus oli täynnä merkkiliikkeitä, joissa sai asioida vaan tietty määrä asiakkaita kerrallaan, hekin vuoronumeron kanssa, saaden yksilöllistä palvelua. Pirita osti tyttärelleen 7v-lahjaksi muotisuunnittelubarbien. Kiertelimme lähinnä lasten leluosastolla, josta olisi ollut kaikkea mukavaa ostettavaa, jos vaan kukkaro kestää.
"Galeries Lafayette Haussmann on ranskalaisen tavarataloyrityksen Galeries Lafayetten lippulaivatavaratalo Pariisissa, Ranskassa, lähellä Palais Garnieria. Siinä on kymmenen kerrosta, ja se on lajissaan Euroopan suurin. Se avattiin vuonna 1896, ja nykyään se on yksi suosituimmista kohteista Pariisissa." (Wikipedia)
"Tavaratalon toinen rakennus tunnetaan mahtavan kupolinsa vuoksi myös nimellä Magasin Coupole. Tavaratalon tarjonta on erittäin luksuspainotteista, sillä valikoimissa on useimpien hienojen muotitalojen mallistoja niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Magasin Coupolen rakennuksesta löytyy kaikkea muuta paitsi miesten vaatteita, jotka löytyvät viereisestä Lafayette Hommesta. Lafayette Hommen toisessa kerroksessa on lisäksi ruokaosasto Lafayette Gourmet." (Wikipedia)
 |
| Mika Boulevard Hausmannin varrella |
"Bond yöpyi Brintonien asunnossa Boulevard Haussmannin varrella. Hänen herätessään lähetti oli jo tuonut kirjekuoren. Siinä oli hänen lompakkonsa. Lompakossa oli kaksi uutta kymmenen tuhannen frangin seteliä – ja kirje, jossa Marthe de Brandt kutsui hänet illalliselle."
John Pearson: "James Bond, superagentin hurja elämä"
Sitten lähdimme postiin ostamaan postimerkkejä, ja törmäsimme sattumalta suomalaisperheeseen, joka ohjeisti meidät Pere Lachaisen hautausmaalle. Alun perin piti mennä Porte du Reposin portista, mutta menimme Porte Principalen portista.
"Père-Lachaisen hautausmaa (ransk. Cimetière du Père-Lachaise) on Pariisin maineikkain hautausmaa ja suuri puistoalue kaupungin kaakkoisosassa.
Hautausmaan perusti Napoleon Bonaparte vuonna 1804, vaikka hautausmaat oli kielletty Pariisissa 1786 niiden muodostaman terveysriskin vuoksi. Hautausmaa oli liian kaukana kaupungin keskustasta, joten sinne siirrettiin Molièren ja Jean de La Fontainen jäännökset kiinnostuksen herättämiseksi. Vuonna 1814 sinne siirrettiin vielä Pierre Abélardin ja Héloïsen jäänteet. Tämän jälkeen hautausmaan suosio oli taattu.
Hautausmaa on suosittu turistikohde, jonne pääsy on ilmaista. Hautausmaan portit suljetaan joka päivä klo 18.00." (Wikipedia)
Virtuaalikierrokselle kartan kanssa tästä
Hautausmaan vessa oli suljettu, joten lähdimme läheiseen kahvila Obododoon vessakäynnille. Sitten palasimme hautausmaalle, ja saimme sadekuuron niskaamme. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, karttamme hävisi (löytyi myöhemmin matkan jälkeen), mutta olimme painaneet jo pääkohteen mieleemme alueelta 6, kohdasta 1: Jim Morrisonin (1943-1971) hauta. Yllättäen alue oli suljettu jonkun siunaustilaisuuden takia, mutta uhmasimme puomeja ja kieltoja, ja siirryimme sivukautta alueelle, kuten muutkin olivat näköjään tehneet. Hautaa ei tarvinnut kauaa etsiä, menimme sinne, missä muutkin olivat. Ihmiset kuvasivat hautaa ja hiljentyivät. Kukaan ei puhunut mitään. Ennakkotiedoista poiketen haudalla ei soinut 24h/vrk ”Light My Fire”, vaan oli….haudanhiljaista. Hauta oli myös eristetty, joten sen aivan välittömään läheisyyteen ei päässyt.
Seuraavaksi menimme Montmartren kukkukoille. Alue matkalla sinne oli täynnä turistikauppoja, ja hinnat huokeampia kuin muualla, ja valikoima laajempaa. Funicularilla nousimme ylös metrolipun hinnalla, kuvasimme näkymiä ja kävimme ihastelemassa Le Sacre Coeur – kirkkoa. Alas kukkuloilta menimme portaita pitkin, rääkkäsimme väsyneitä jalkojamme siis hieman lisää vielä.
"Sacré-Cœurin basilika (ransk. Basilique du Sacré-Cœur, Pyhän Sydämen basilika) on Montmartrella, Pariisissa sijaitseva katolinen kirkko ja kaupungin suosituimpia turistikohteita. Basilikan suunnitteli arkkitehti Paul Abadie. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1875, mutta saatettiin loppuun vasta vuonna 1914. Kirkko vihittiin käyttöön vielä myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919. Siitä tuli muistomerkki Ranskan–Preussin sodan ja Pariisin kommuunin aikana kuolleille ranskalaisille.
Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimmalla kukkulalla ja näkyy sen takia yli koko kaupungin." (Wikipedia)
Oli aika matkustaa Riemukaarelle (L´Arc De Triomphe), jonka kuvasimme vain ulkopuolelta, koska emme viitsineet sadesäällä maksaa 10 euroa pääsystä sen huipulle kuvaamaan.
 |
| Pirita |
"Riemukaari sijaitsee Pariisin länsiosassa Place Charles de Gaulle -nimisellä aukiolla (ent. Place de l’Étoile, Tähtiaukio). Aukio on samalla liikenneympyrä, josta lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin. Kuuluisin niistä on itäkaakosta, Place de la Concordelta Riemukaarelle johtava Avenue des Champs-Élysées, johon nähden riemukaari on kohtisuorassa. Sen suorana jatkeena Riemukaaren toisella puolella on Avenue de la Grande Armée, joka johtaa (nimeään välillä vaihtaen) La Défenselle. Aukion alla sijaitsee Pariisin metron risteysasema Charles de Gaulle-Étoile." (Wikipedia)
Sitten menimme Champs-Élysées –kadulle, jonka varrella on Bond-ravintola Fouquet´s. Sen edustalle oli kaiverrettu laattoihin elokuvatähtien nimiä henkilöistä jotka ovat syöneet siinä ravintolassa. Esim. Sean Connery on yksi heistä.
"James Bond joi illan ensimmäisen drinkkinsä Fouquet’lla. Se ei ollut mikään todellinen drinkki. Ei ranskalaisissa kahviloissa tosissaan voi juodakaan. Ulkoilmaan, katukäytävälle auringonpaisteeseen ei vodka tai gini kerta kaikkiaan sovi. Fine à l’eau on tosin jo kelvollinen vaihtoehto, mutta se vain päihdyttää eikä maistu kovin hyvältä. Lounaan alla sopii tietysti quart de champagne tai champagne à l’orange, mutta illalla nautittuna yksi quart johtaa toiseen, eikä iltaa kannata perustaa koko pullolliselle mitäänsanomatonta samppanjaa. Pernod tulee kyllä jo kysymykseen, mutta sitä juodessa pitäisi olla seuraa, eikä Bond oikeastaan koskaan erityisesti ollut välittänyt aineesta, sillä sen lakritsin maku toi hänelle mieleen lapsuuden. Ei, kahviloissa piti juoda vähiten kehnoa niistä musiikkikomediasekoituksista jotka siihen ympäristöön kuuluivat, ja Bond tilasi aina samaa – Americanon – Bitter Camparia, Cinzanoa, iso suikale sitruunankuorta ja soodaa. Soodavedeksi ei koskaan kelvannut kuin Perrier, sillä hänen mielestään paras tapa kehnon drinkin kohentamiseksi oli mahdollisimman kallis soodavesi."
Ian Fleming: "Saalis näkyvissä"
Ruuan jälkeen Pompidou Centre (Centre Georges Pompidou)n ulkokuvaukset: Tuubi Roger Mooren 007 elokuvasta "Kuuraketti", jossa Bond kävelee Corinne Dufourin kanssa.
"Pompidou-keskus on taiteen monitoimitalo. Se sijaitsee Beaubourgin aukiolla Pariisin neljännessä kaupunginosassa Hallien ja Marais’n korttelien välissä. Pompidou-keskuksessa on saleja vaihtuville näyttelyille, elokuvateattereita, näyttämöitä sekä Euroopan suurin julkinen kirjasto." (Wikipedia)
 |
| Mika & Pirita |
 |
| Bond ja Corinne Dufour (Corinne Cléry) elokuvassa "Kuuraketti" Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Tämän jälkeen kuvasimme Notre Damen, ja kävimme myös sisällä. Oli hieno kappeli. Kyttyräselkäistä kellonsoittajaa emme nähneet, ties missä sekin oli lurkkimassa.
"Pariisin Notre-Dame rakennettiin kahden vanhan kirkon raunioille. Notre-Dame on vaurioitunut useita kertoja. Ranskalainen arkkitehti Viollet-le-Duc entisti katedraalin vuosina 1845-1864. Notre Dame on nykyään suosittu matkailukohde. Sisäänpääsy katedraaliin on maksuton, mutta näköalakierros, jolloin pääsee ihailemaan Pariisia kellotornista, on maksullinen. Kierrokselle voi joutua jonottamaan useita tunteja. Kierroksella ei ole opastusta. Katedraalissa vierailee vuosittain 14 miljoonaa matkailijaa." (Wikipedia)
Kuvasimme myös Quatre Septemberin metroaseman, joka näkyy Timothy Daltonin "The Tourist" - elokuvassa.
Sitten etsimme Hard Rock Café Paris:n, ja nautimme raikkaat pirtelöt/jäätelöt siellä, ja tehtiin pakolliset magneetiostokset.
Suoraan sieltä menimme ulkokuvaamaan Moulin Rougen, koska siihen aikaan oli jo pimeää, ja valoloisto pääsi hyvin oikeuksiinsa. Illallisen söimme hotellimme lähellä olevassa Da Mimmo –ravintolassa.
"Moulin Rouge (ranskaa: punainen mylly) on Boulevard de Clichyllä Pariisissa sijaitseva tunnettu kabaree. Siitä on muodostunut ranskalaisen kulttuurin ja vuosisadan vaihteen pariisilaisen boheemielämän symboli. Nykyään se tarjoaa yhä tanssiesityksiä uteliaille turistijoukoille. Kabaree on tunnettu suuresta punaisesta tuulimyllystä katollaan." (Wikipedia)
"Moulin Rougen rakennutti vuonna 1889 Joseph Oller. Se sijaitsee Pigallen punaisten lyhtyjen alueella Pariisin kahdeksannessatoista kaupunginosassa (arrondissement) lähellä Montmartrea. Pariisin Moulin Rougen nimen ovat ottaneet käyttöönsä useat muutkin yökerhot ympäri maailmaa." (Wikipedia)
Lue tämän 007-matkakertomuksen päätösosa täältä
Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.
"Moulin Rouge (ranskaa: punainen mylly) on Boulevard de Clichyllä Pariisissa sijaitseva tunnettu kabaree. Siitä on muodostunut ranskalaisen kulttuurin ja vuosisadan vaihteen pariisilaisen boheemielämän symboli. Nykyään se tarjoaa yhä tanssiesityksiä uteliaille turistijoukoille. Kabaree on tunnettu suuresta punaisesta tuulimyllystä katollaan." (Wikipedia)
"Moulin Rougen rakennutti vuonna 1889 Joseph Oller. Se sijaitsee Pigallen punaisten lyhtyjen alueella Pariisin kahdeksannessatoista kaupunginosassa (arrondissement) lähellä Montmartrea. Pariisin Moulin Rougen nimen ovat ottaneet käyttöönsä useat muutkin yökerhot ympäri maailmaa." (Wikipedia)
Lue tämän 007-matkakertomuksen päätösosa täältä
Mainioita kuvia. Mukavasti myös tulee esille arkkitehtuurin historia; Pompidou-keskus (postmoderni klassikko) ja Notre Dame (goottilaisen arkkitehtuurin mestariteos).
ReplyDeleteKiitos palautteestasi :)
DeleteHienoja ovat molemmat rakennukset