007-Matkakertomus: Bilbao (ESPANJA), Biarritz (RANSKA) 2011

Espanja: Bilbao ja Ranska: Biarritz 5 - 10.11. 2011.

Käydyt Bond-kuvauskohteet Pierce Brosnanin elokuvasta "Kun maailma ei riitä".
Lainaukset Raymond Bensonin kirjasta "Kun maailma ei riitä".


Piritan ja Mikan kahden hengen omatoimimatka

Lentoyhtiö: Lufthansa, lennot Helsinki-München-Bilbao-München-Helsinki, 
222,83€ + lippupalvelumaksu 10,00€ / hlö
Lentoaika: Helsinki-München 2h 40min, München-Bilbao 2h 15min

Hotellit:
Sercotel Coliseo, Alameda de Urquijo, 13, Bilbao, Espanja
158,00€  / 2 yötä, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.com:n kautta

Les Alizes, 13 Rue Du Port Vieux, Biarritz, Ranska
75,00€  / 1 yö, aamupala 7€ / hlö, varattu booking.com:n kautta

Hotel Hesperia Bilbao, Campo Volantin, 28, Bilbao, Espanja
179,00€  / 2 yötä, sisältäen aamupalat, varattu booking.com.n kautta



"Kun maailma ei riitä..."


(Tiesitkö: Elokuvan nimi "Kun maailma ei riitä" on käännös latinankielisestä motosta, "Orbis non sufficit", jonka George Lazenbyn Bond saa tietää kun tutkii vaakunaansa vuoden 1969 elokuvassa "Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa.)

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

(Tiesitkö: Avausjaksossa näemme upean Guggenheimin. Kohtaus on kuvattu Calle Iparraguirre:lta. Vain hetkeä aiemmin näemme Bondin kävelevän kadulla kohtauksessa, joka on kuvattu Calle Henao:n kulmauksessa.)


Lauantai 5.11.2011

Kaixo!

Lufthansan koneella lähdettiin Helsingistä Müncheniin klo 13.05, ja perillä Franz-Josef-Straussin kentällä oltiin 14.45, suurin piirtein. (Kellonajat ovat aina paikallista aikaa) Oli ilahduttavaa huomata, että koneessa sai punaviiniä veloituksetta, ja sitä myös kaadettiin lisää juoman huventuessa. Lennolla Saksaan saimme sienipizzaa. Münchenissä meillä oli puolisen tuntia koneen vaihtoon, Koneeseen ei menty ”tuubista”, vaan Saksassa oli lentokenttäbussikuljetus koneeseen. Tällä lennolla oli täytettyä leipää ja taas kerran punaviiniä. Münchenin lento lähti 15.20 ja oli perillä Pohjois-Espanjassa, Bilbaossa n. 17.35.

Bilbaon lentokentältä otettiin taksi Bilbaon keskustaan, tippeineen kyyti maksoi n. 24€.

”Poistuessaan taksilla Bilbaon lentokentältä James Bond kuuli yhä korvissaan M:n selkeän käskyn. Tuo takaisin sir Robertin rahat…”

Bilbaossa oli sateista, lämpöä +15 °C. Kirjauduimme sisään hotelli Sercotel Coliseoon, (Alameda de Urquijo, 13) 4.kerrokseen, huoneeseen nro 417. Kun matkalaukut oli saatu huoneeseen, lähdimme aika pian tutustumaan kaupunkiin, ja menimme ruokaa etsimään. Rankkasade yllätti, joten suuntasimme lähimpään sen hetkiseen ruokapaikkaan. Se oli Don Jamon, jossa ihmeteltiin miten homma toimii. Lopulta saatiin tilattua Nuggets de Pollo (4,50€) eli kanaa ja nugetteja, sekä pieni Cerveza eli olut (2€), ne nautittiin puoliksi, annoskoko ruuan osalta riittävä.

Sunnuntai 6.11.2011

Egun on!

Aamu valkeni erittäin tuulisena ja sateisena. Espanjassa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, joten tänään oli aikaa tutustua nähtävyyksiin. Aamupalaa oli kuitenkin saatava ensin, ei viitsitty sitä hotellissa ottaa, koska se olisi ollut 16 euroa / hlö, joten lähdettiin Abandonin alueella olevalle rautatieasemalle, (North Station), nimeltään Estacion Abando Indalecio Prieto. Sieltä löytyi Pans-kahvila, jossa myyjät eivät puhuneet englantia, eikä meilläkään ollut euskara hallussa myöskään, joten sämpylän tilaaminen piti hoitaa Espanjan sanakirjan avulla. Lopulta saatiin tilattua 2 British sämpylää ja 2 minikahvia. (2x 4,90€).

Mika & Pirita rautatieasemalla

Musiikki soi lujaa aamupalaa nauttiessa. Kumma kyllä, eetteristä kajahti Europen "Final Countdown". Kuvattiin hienoa aseman ympäristöä, ja kun muut turistit huomasivat meidän kamerat, johan tuli jonoa kuvaamaan aseman ikoniluomuksia.

Lähdettiin kohti Guggenheimin museota, (Solomon R. Guggenheim -säätiön omistuksessa) mutta ei keretty sinne asti, kun huomasimme 5 tähden hotelli Carltonin, jossa Pierce Brosnan aikoinaan majoittui ”Kun maailma ei riitä” –kuvausten aikana. Hotellin edessä oli tungosta, porukkaa seisoi sateenvarjojen kanssa, turvamiehet pyörivät ympäriinsä, kameramiehet olivat valmiina. Ilmassa oli sateen lisäksi odotuksen tuntua, joten mekin jäimme n. tunniksi ihmettelemään, mitä tapahtuu. Lopulta alkoi kuulua sireenien ääniä, ja poliisisaattueessa paikalle saapui FC Barcelonan futisbussi, kyydissään pelaajat, jotka saivat rokkitähtien vastaanoton. Tungettiin kameraa niistä väliköistä joista pystyttiin, jonkunlaisia, joskaan ei kovin hyvälaatuisia kuvia tuli räpsittyä pelaajista. Tilanne oli ohi parissa minuutissa.

Tämän jälkeen lähdimme kohti Guggenheimia. Matkan varrella oli hieno Domingo-kirkko, jota käytiin ihastelemassa.

Aivan vieressä oli ns. Bond-kohde, eli talo, joka on oikeasti lakitoimisto, mutta elokuvassa ”Kun maailma ei riitä” se toimi sveitsiläisenä yksityispankkina, (La Banque Suisse de l’Industrie (Privée)), jonka 6. kerroksesta James Bond loikkaa köyden varassa kadulle.

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

"Taksi ohitti Alameda de Mazarredon, jonka keskellä rannan tuntumassa kokoava Museo Guggenheim de Arte Contemporáneo on nykyisin yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Muuan kriitikko on nimittänyt amerikkalaisen arkkitehdin Frank Gheryn suunnittelemaa mahtavaa titaanipintaista rakennusta ”LSD:stä versonneeksi kukkakaaliksi”. Bondin oli pakko ihailla tuota hohtavaa, ikonoklastista rakennelmaa, vaikka se näyttikin olevan täysin väärässä kaupungissa, joka ei ollut hankkinut mainetta taiteiden suosijana. Vahinko, ettei hänellä ollut aikaa käydä tutustumassa talon kokoelmiin, mutta hän oli Espanjassa aivan muusta syystä.

Bond jäi taksista Plaza del Museolla ja lähti kävelemään poispäin Guggenheimista kohti läheistä ikävän näköistä toimistorakennusta. Julkisivun messinkilaatan kaiverrus ilmoitti, että kyseessä oli ”La Banque Suisse de l’Industrie (Privée)”. Alla luki sama espanjaksi, saksaksi ja englanniksi.

(Elokuvassa messinkilaatan kaiverrus hieman eri tavalla)

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

(Tiesitkö: Avausjakson pankkiirikohtaus oli alunperin sijoitettu Havannaan, Kuubaan (mukana on Sikarityttö), sitten se siirrettiin Geneveen, Sveitsiin (sveitsiläinen pankki juttu), mutta sijoittui lopulta Bilbaoon, Espanjaan.)

Bond rynnisti avoimen ikkunan läpi ja hyppäsi. Hän puristi toisella kädellä tiukasti laukkua ja toisella käsivarren ympärille kiertyvää köyttä. Sisällä huoneessa gorilla alkoi heräillä tyrmäyksestä juuri ajoissa nähdäkseen, että hänen nilkkoihinsa sidottu köysi juoksi ulos ikkunasta. Hän tarrasi kirjoituspöydän jalkaan ja piti kiinni henkensä edestä, kun köysi alkoi kiristyä. Bondin putoaminen pysähtyi äkkiä nytkähtäen. Sitten pöydänjalka repeytyi irti ja Bondin paino kiskaisi gorillan itämaisten mattojen yli ikkunan luo. Mies iskeytyi seinään juuri kun poliisit syöksyivät ovesta aseet tanassa.

Ulkona Bond laskeutui köyden varassa hitaasti kohti katua ja pudottautui parin metrin korkeudelta jalkakäytävälle. Käännyttyään kadunkulmasta hän sulautui nopeasti lounaalle kiiruhtavien liikemiesten tungokseen – yhdeksi monista pukuun ja solmioon sonnustautuneista salkkumiehistä.

Bond silmäili kävellessään rakennusta, johon sikarityttö oli paennut. Miksi joku siellä halusi hänen pääsevän ulos huoneesta elävänä?

Miettiessään tätä outoa tapahtumien käännettä hän päätti, että ehkä hänen olisi sittenkin syytä hieman tutkailla modernia taidetta. Kun lisää poliiseja tulvi pankkirakennukseen, Bond pujahti Guggenheimin museoon ja katosi.”

Guggenheim - museon edustalla on iso (12,4 x 12,4 x 8,2 m) "Puppy"-koira. (Jeff Koons, v. 1992) Koira on West Highland terrieri, valmistettu ruostumattomasta teräksestä, mullasta sekä istutetuista kukista.

Sisäänpääsy Guggenheimin museoon maksoi 11 euroa. Näyttelyn pääosassa oli Richard Serran töitä, mutta myös muiden. Saatiin aulasta kännykän näköinen härpäke, johon pystyi näpyttelemään kohteen numeron, ja kuulemaan englanninkielisen selostuksen haluamastaan kohteesta.

Sisällä museossa ei saanut kuvata. Erikoisia teoksia siellä kyllä oli, se täytyy myöntää. Itse rakennus on jo aika hieno, tehty titaanista. Sen arkkitehtuuriset piirrustukset valmistuivat v. 1991, rakentaminen aloitettiin v. 1993, ja avajaiset olivat 1997.

Jotain upeita teoksia oli, mutta suurin osa aiheutti ihmetystä, tai sitten emme vaan ymmärrä taidetta. Osa teoksista olisi voinut olla lapsen tekemiä vesiväriroiskaisuja. Eniten huvitti kuitenkin täysin musta teos, jonka alalaitaan oli jätetty pienehkö valkoinen kohta. Teoksessa oli kyse tekijänsä masentavasta hetkestä, johon kuitenkin mahtui pilkahdus toivoa ja optimismia. Eli se valkoinen läntti. Lisäksi, teosten nimet eivät välttämättä sopineet ollenkaan teokseen, yhdenkin työn nimi oli "1-68", eikä missään vaiheessa ymmärretty, mistä on kyse.

Kiertämisestä tuli nälkä, mutta saimme huomata, että Guggenheimin ravintola oli täynnä, ja sinne olisi tarvinnut varmaan pöytävarauksen, kun tarjoilija kertoi, ettei kyseisenä päivänä sinne enää pääse, vaikka oli vasta puolipäivä. Jouduimme menemään museon kahvilaan, josta ostimme tomusokeroidut suklaakakkupalaset molemmille sekä 1 Cociksen, tämä lysti maksoi n. 9 euroa. Tämän jälkeen menimme museon kauppaan, jossa Yrjö Kukkapuron tuolien pienoismallit "Karuselli" ja "Ateljee" maksoivat melkein 300 euroa, kuten myös Eero Aarnion "Pallotuolin" pienoismalli. (oikean tuolin hinta on 6440€) Ei ostettu.

Kun lähdettiin museolta, huomattiin sateenvarjo aika turhaksi. Ei sillä, etteikö sitä olisi rankkasateen takia tarvinnut, mutta tuuli oli yltynyt niin voimakkaaksi, että sateenvarjot kääntyivät ympäri, ja olisivat todennäköisesti lennättäneet meitäkin maijapoppasina. Museon marmorirappuset lainehtivat, taiten piti ottaa joka askel, ettei liukastuttu. Kipitettiin karkuun sadetta läheiseen matkamuistomyymälään, jossa saatiin taas rahaa menemään.

Matka hotellille ei olisi ollut pitkä, mutta ajatuskin kävelystä tuolla säällä oli kestämätön ainakin Piritan mielestä, joten taksiin turvauduttiin. Täytyykin mainita eräästä taksikuskista tällä reissulla: Kun laitettiin turvavyöt, kuski toppuutteli, ettei se ole lain mukaan pakollista kaupungissa. No eihän me lain vuoksi niitä käytetä, hei, vaan oman turvallisuuden, barkatu nyt vaan! Taksikyyti maksoi 6 euroa, hinnassa mukana tippi. Mistään ei tuntunut saavan ruokaa, eikä jaksettu syysmyräkässä lähteä kiertelemäänkään, joten otettiin hotellin baarikaapista kaljaa (2x 3,50€) ja yksi Cocis. (3,50€) Tässä tilanteessa olisi beltz maistunut. Nälkäisenä nukkumaan, gabon.



Maanantai 7.11.2011

Piritan syntymäpäivän aamuna meillä oli aikainen herätys ja uloskirjautuminen. Napattiin baarikaapista mukaan 1 suklaalevy (2,50€), pullollinen vettä (3,50€) ja tilattiin taksi. Se vei meidät bussiasemalle, hintaa kertyi 10 euroa. Taksiajelu on Bilbaossa muuten halpaa, mutta erillinen lisä menee, jos suuntaa juna-, bussi- tai lentoasemalle. Meillä oli edessä 2h 45 minuuttia kestävä bussimatka pohjoisen suuntaan Lounais-Ranskan Biarritziin, Transportes Pesan bussilla. Lipun hinta oli n. 18 euroa / hlö. Lähtevän bussin laituria ei olisi varmaan löytynyt omin neuvoin, ellei Mika olisi kysynyt infosta.

Maisemat olivat vuoristoisia Espanjan puolella. Hieno välietappi-kaupunki oli San Sebastián (baskiksi ja virallisesti Donostia-San Sebastián), jossa suurin osa matkustajista jäi pois. Kun päästiin Ranskaan, saapuivat poliisit kuin tyhjästä meren rannan lähistöltä bussiin tarkastamaan passit. Kun saavuttiin perille, lähdettiin suunnistamaan kävellen hotellille, matkan varrella oli toki matkamuistomyymälöitä, joista tuliaisostoksia lisää.

Saavuttiin vartin kävelyn jälkeen hotelli Les Alizesiin, (13 Rue Du Port Vieux) jossa oli ns. nopea sisäänkirjautuminen.

Pikkuruisella hissillä mentiin 5. kerrokseen, josta saatiin huone nro 51. Oikeastaan huoneita oli kolme. Yksi oli makkari, toinen ruokailutila ja kolmas pienempi tila, jonne olisi saanut sängyn vaatekaapin viereen. Vessa/kylppäri sekä pieni keittokomero näiden lisäksi, mukavana lisänä vielä oma parveke, josta hienot näkymät merelle.

Huoneessa oli kylmä, ehkä siellä ei ollut asuttu hetkeen. Lähdimme ulos, jossa oli lämpimämpää kuin sisällä, eikä niin sateistakaan kuin Espanjan puolella.

Aluksi mentiin meren rannalle, Atlantin meren tyrskyt iskivät Biskajanlahden rantaan, Pirita kävi kokeilemassa veden lämpötilaa ihan vaan näppituntumalta. Kylmää se ei ollut, nähtiin jopa uimareita ja surffaajia aallokossa. Rannalta piti noukkia talteen hieno valkoinen kivi muistoksi. Käveltiin pitkin Gustave Eiffel -siltaa, johon muiden tapaan kaiverrettiin sydämen sisään omat nimemme. Olimme siis Le Rocher de la Vierge:ssä, ja katseltiin upeita karikoita ja erään päällä olikin Neitsyt Marian patsas. Maria suojelee meriltä tulevia kalastajia, jotta he pääsevät turvallisesti maihin. Toisella puolella rantaa on hieno talo nimeltään Villa Belza, jota myös kuvasimme. Aallot löivät korkealle, ja jäimme niitä hetkeksi lumoutuneena katsomaan.

Gustave Eiffel - silta

Villa Belza & Pirita

Jatkoimme ranta-alueen tutkimista, vierailimme Eugenie-kirkossa. Sitten lähdimme etsimään postitoimistoa, piti tietysti odottaa siestan päättymistä, että se on taas auki. Posti löytyi ja palvelu oli erittäin opastavaa ja hyvää sekä ystävällistä. Melkein ovelle asti tultiin vastaan kysymään, miten voisivat auttaa. Postimerkki Suomeen maksoi kappaleelta 0,77€. Toimitus oli nopeaa, kortit olivat kuulemma perillä ennen kuin olimme palanneet Suomeen.

Kahvihammasta kolotti jo kovasti, joten menimme Les Colonnes –nimiseen kahvilaan. Siellä ostimme 2 kahvia, 2 suklaajäätelöä sekä vettä, se tuli maksamaan 11,40 euroa. Lähdettiin takaisin hotellille päin, matkan varrella huomasimme viinikaupan nimeltään Nicolas, sieltä ostettiin Plume-nimistä punkkua, vitosella irtosi. Siellä oli suht halpaa, hinta-laatusuhdetta ajatellen. Mika osti Lillet-väkevän viinin, 17,40 euroa.

Illemmalla mentiin juhlimaan Piritan synttäreitä lähistöllä olevaan Le Caritz –ravintolaan. Nautiskelimme lasilliset punkkua, patonkia, kanaa ja kasviksia (kesäkurpitsaa) Thyme Juice –kastikkeessa ja jälkkäriksi Creme Bruleeta. Ruokailun jälkeen vielä iltakävelyä viehättävissä Biarritzin maisemissa.

Tiistai 8.11.2011

Hotellimme mukavuuksiin lukeutui haluttaessa 7 euron (vain!) aamiainen huoneeseen. Siihen kuului kahvia, tuoremehua, patonkia, croisantteja, muroja, jogurttia, maitoa, voita ja marmeladia. Maistuvan brekkarin jälkeen lähdimme ulos, etsimme jo valmiiksi, mistä lähtee bussi takaisin Bilbaoon. Kun paikka oli löydetty hyödyntäen Tourist Officen ilmoitustaulua, lähdimme Merimuseoon (Musé de la Mer Aquarium) heti sen auetessa 9.30, sinne sisäänpääsy oli 13 euroa, eli pari euroa enemmän kuin Guggenheimin museoon. Merimuseo oli 4 kerroksessa, nähtiin sukelluslaitteistoa ym. kalustoa, sekä hylkeitä, merikilpikonnia, haita ja muita eksoottisia mereneläviä. Käytävillä saimme kulkea aika rauhassa, ehdimme nimittäin ennen bussillista koululaisia. Käytävillä kuului rauhoittava musiikki, ja ihan kuin erään huoneen kohdalla olisi soinut alkusointuja Faithlessin kappaleesta ”God is a DJ”.

Museokierroksemme kesti puolisen tuntia, ja matkan varrella oli automaatti, josta sai 2 eurolla ostaa hyljekolikon Biarritz-tekstillä, ja samalla tukea luonnonsuojelua. Semmoisen Mika osti Piritalle. Kierros päättyi matkamuistomyymälään, jonka henkilökunta ei ollut varautunut meidän kiertävän museota niin nopeasti, mutta myivät meille kuitenkin ennen avaamisajankohtaa, siivooja oli vielä paikalla.

Hotellin vieressä oleva matkamuistomyymälä aukesi klo 10.40, erikoinen aika. Mutta paikassa oli hyvät valikoimat kaikenmaailman tuliaissälää. Taas. Kun matkalaukku ei riitä...

Nopean uloskirjautumisen jälkeen lähdimme takaisin bussilla Espanjaan, jossa paistoikin aurinko ja oli lämmintä, aivan t-paitakeli! Taksilla taas hotellille, joka esitellään myös Bilbao-kirjassa värikkään parvekeseinustansa ansiosta; Hotel Hesperia Bilbao. Respassa oltiin tarkkoina passin kanssa, ja halusivat muutenkin tarkkaa tietoa meistä. Meidät majoitettiin 6.kerrokseen, huoneeseen nro 621.

Kun oltiin asetuttu laukkuinemme, lähdimme läheiseen tupakkaliikkeeseen ostamaan postimerkkejä, ne maksoivat 0,65 euroa kappaleelta. Sen jälkeen lähdimme hotellimme lähellä olevaa valkoista matolla päällystetylle Zubizuri –sillalle.

Sieltä ns. Bond-sillalle, nimeltä Puente de la Salve, ja kuvattiin myös Guggenheimin "Puppy"-koiraa, jonka ympäriltä oli nyt poistettu siellä paria päivää aiemmin olleet suojatelineet.

Puente de la Salve & Mika

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

(Tiesitkö: Kun palaat museolle, sinun pitää mennä Puente de la Salve - sillalle, joka ylittää joen tuoden suurimman määrän liikenteestä kaupunkiin. Toinen kuva futuristisesta museosta oli kuvattu täältä, samoin kuin kohtaus jossa 007 kantaa hopeista rahasalkkua täynnä rahaa.)


Kuvattiin myös ”Maman” -hämähäkkiä (Louise Bourgeois, v. 1999), joka on ludekammoiselle melkoinen nähtävyys. Hämähäkillä on munia ja ötiäinen on valmistettu pronssista, ruostumattomasta teräksestä ja marmorista. Mittaa sillä on 8,95 x 9,8 x 11,6 m.

Etsittiin samalla ruokapaikkaa vanhasta kaupungista asti, mutta ei löytynyt. Sen sijaan taksikuski kertoi meille koko ajan, missä on mitäkin nähtävyyksiä. Nousi niin innokkaasti autosta, että Pirita ajatteli hetken verran, tuleeko tyyppi mukaamme kaupunkikierrokselle. Palattiin nälkäisinä hotellille, eikä sieltäkään saanut ruokaa ennen iltaa. Kerta kaikkiaan, kunnon ruokaa ei saa 15.30-20.30 välisenä aikana! Sen saimme kantapään kautta oppia. Tyydyimme baarikaapista ottamaan sipsejä ja suklaata. Myöhemmin illalla menimme hotellin baariin/kahvilaan, kun varsinaisen hotelliravintolan menu ei miellyttänyt. Tilasimme La Orillasta jotain kelvollista.


Keskiviikko 9.11.2011

Mentiin 8.30 aikaan hotellin aamupalalle, joka kuului huoneen hintaan, joskin antioksidanttinen aamupala olisi maksanut erikseen. Olimme aamupalaan tyytyväisiä. Kylläisinä lähdettiin hotellimme lähellä sijaitsevalle Funicular-asemalle, jonka 0,90€ maksavat, 3 minuuttia kestävät Funicular-kyydit eivät olleet pelkästään turistinähtävyys, vaan myös alueella asuvien ihmisten normaali julkinen kulkuneuvo. Laitteet kulkivat vartin välein. Ihailtiin maisemia ylhäältä ja kuvattiin myös. Hienosti näkyi Bilbao sekä sen lentokenttä. Olimme oppineet jo, että ruokaa ei saisi siihen kellonaikaan välttämättä kuin itse haluaisi, joten menimme Eroski/Center –ruokakauppaan.

Hotellihuoneeseen viemään ostokset talteen, ja siinä missä perus-baski oli puku päällä katukuvassa, me rennoissa vaatteissamme lähdimme kuvaamaan jälleen Guggenheimin ympäristöä. Oli varsinainen hellepäivä. (vielä illallakin oli +21°C) Olimme etsineet kuluneiden päivien aikana Bilbaosta McDonaldsia, sitä ei ollut! (myöhemmin kotona Google kertoi, että olisi ollut) Paikallinen ruoka ei ollut niin houkuttavaa. Ja kun tiedostimme, että pizzerioitakaan ei löydy, yltyi Piritan pizzanhimo aivan sietämättömäksi. Jouduttiin erään hotellin ravintolasta kysymään, eikö koko kaupungissa ole pizzerioita, kun tavallisista ravintoloista ei pizzoja listoilla pyörinyt. Lopulta löysimme La Foca Nicanora –pizzerian, jonka edustalla odotimme puolisen tuntia sen aukeamista, kuin varmistaaksemme, ettemme jää ilman. Otettiin 2-3 henkilölle annostellun Milwaukee-pizzan (16,20€), ja 3 pikkupulloa Pepsiä. (á 2,10€) Masut täynnä laitoimme postikortit postilaatikkoon.

Bilbaoon on rakennettu ensimmäinen metrolinja v. 1995, joka laajenee edelleen, tulevaisuudessa jopa Bilbaon lentokentälle asti. Metroa on kehuttu, joten päätimme käydä ajelulla. Kertalippu maksoi 1,45€/hlö, ja huristelimme Saint Mamésin asemalta Abandoon. 

Mentiin taas oman hotellin La Orillaan, josta ostimme kahvia (1,80€ / á) sekä jäätelöannokset. (5€ / á) Olimme aamupalan yhteydessä oppineet, että jos pyytää kahvia, saa jotain cappuccinon ja latten väliltä, mutta ”Cafe Americano” on sitä meille tuttua mustaa kahvia. Vai olisiko pitänyt kysyä parhaalla baskillamme ”kafe hutsa nahi nuke? Mesedez!”

Illemmalla teimme vielä kävelyn, menimme osoitteeseen 17 Alameda Mazarredo, siellä sijaitsee Michelin tähditetty ravintola Zortziko, jossa Pierce Brosnan ruokaili vuonna 1999, Bond-kuvausten ollessa Bilbaossa.

(Tiesitkö: Kuvaukset Bilbaossa tapahtuivat 16 - 18 helmikuuta 1999.)

Myöhemmin päädyttiin jälleen La Orillaan, jossa me molemmat otimme Sandwich Mixton (kinkkua ja juustoa) hintaan 7,50€/kpl, sekä limut á 2,80€.



Torstai 10.11.2011

Aamupala, pakkaaminen ja uloskirjautuminen. Emme olleet juurikaan käyttäneet minibaaria, mikä harmitti, kun kuultiin, että se olisi sisältynyt huoneen hintaan! Taksilla lentokentälle, 21 euroa + tietulli 2 euroa. Lähtöselvityksessä kuultiin saman tien, että emme tulisi ehtimään jatkolennolle, koska Bilbaosta Müncheniin klo 12.00.-14.15. lentävä kone olisi tunnin myöhässä sääolosuhteiden takia. Myös Lissabonin ja Sevillan lennot olivat myöhässä. Saimme stand by –liput, ja odottelimme Bilbaon kentällä Ganeko Cafeteriassa koneen lähtöä.

Lopulta päästiin Müncheniin, jossa mentiin kiireellä Lufthansan palvelutiskille. Sieltä mietittiin, miten päästäisiin nopeimmin Suomeen, jopa Kööpenhaminaa meille ehdoteltiin, mutta sieltäkään jatkoyhteys ei olisi välttämättä pelannut. Kävi selväksi, että Keski-Euroopan muutkin lennot olivat myöhässä. Muu ei auttanut, kun odotella Saksassa lentokentällä n. 6h tietoa siitä, mahduttaisiinko edes seuraavalle Helsingin lennolle. Kulutettiin aikaa kiertelemällä kentällä ja lepäämällä lepotuoleissa. Käytiin Adelholzener-kahviossa.

Lopulta päästiin business-luokassa matkustamaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta sekä punaviinistä. Lento oli rauhallinen, ei täristänyt. Viimeinkin laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle, ja matkatavaratkin löytyivät heti. Taksiin päästiin 00.30 jälkeen.

Gero arte vaan, euskaldunit ja Euskal Herria, mutta oma maa mansikka!


Baski-sanastoa: (jonka meille toimitti Siru Laine)

Kaixo = Moi
Egun on = Huomenta
Euskara = Baskin kieli
Barkatu = Anteeksi
Beltz = Punaviini
Gabon = Hyvää yötä
Kafe hutsa nahi nuke? Mesedez! = Saisinko kahvia? Please!
Gero arte = Nähdään
Euskaldun = Baski (henkilö)
Euskal Herria = Baskimaa


VIDEO:





Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.


Tuliaiset: