007-Matkakertomus: Pariisi (RANSKA) 2013, päivä 3/7: Vaux le Vicomte -linna & Fountainebleaun palatsi

Lukeaksesi tätä 007-matkakertomusta ensimmäisestä päivästä alkaen, klikkaa tästä

Maanantai 14.10.2013


Menimme aamiaiselle Gare du Nordin asemalle, pieneen asemakahvioon nimeltä Malongo Gare Nord. Sen jälkeen jätimme matkatavarat säilytykseen hotelliimme Mercure Paris Terminus Nord, (12 Boulevard de Denain, 129,00 euroa / 1 yö, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.comin kautta) ja kirjauduttiin ulos. Metromatkan jälkeen etsimme Cityraman toimiston osoitteesta 2 Rue de Pyramides. Ilmoittauduimme ns. ”Kahden linnan päivään”, joka koostui vierailuista bussikyyteineen Vaux le Vicomte -linnaan ja Fontainebleaun palatsiin. Hintaa tälle matkapaketille tuli 159,00 euroa kolmelta henkilöltä.  

Saavuimme Maincyssa sijaitsevalle Vaux le Vicomte –linnalle lähellä Melunin kaupunkia.

"Vaux-le-Vicomte (ransk. Château de Vaux-le-Vicomte), on ranskalainen linna, joka sijaitsee Maincyssä, Seine-et-Marnen departementissa. Barokkityylisen linnan rakennutti vuosina 1658 – 1661 Nicolas Fouquet, joka oli tuolloin Ludvig XIV:n finanssiministeri.
Vaux-le-Vicomte oli usealla tavalla Euroopan merkittävin rakennustyö 1600-luvun puolivälissä ja hienoin Ranskassa rakennettu talo sitten Yvelinesiin nouseen Maisonsin linnan. Tässä suurtyössä talon ja puutarhan arkkitehdit sekä koristemaalari työskentelivät ensimmäistä kertaa yhdessä. Se oli alkuna uudelle loistokkuudelle, joka liitetään Ludvig XIV:n tyyliin. Siihen kuuluu olennaisena osana yhteistyö, joka ulottui rakennuksesta ja sen sisustuksesta taideteoksiin ja kokonaiseen maisemaan. Vaux-le-Vicomte on yksi Euroopan hienoimmista tällaisen yhteistyön tuloksista.Linna sijaitsee ympäristöään korkeammalla, keskellä metsäistä maisemaa. Nykyisin, kun 1600-luvulla aikoinaan pellolle istutetut puut ovat saavuttaneet täyden mittansa, vaikutelma on aikaisempaa voimakkaampi." (Wikipedia)

Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Linna on Bond-pahis Hugo Draxin tyyssija Roger Mooren elokuvassa "Kuuraketti".

Mika

"Le Nôtren suunnittelema puisto oli suuren kokonaisuuden vaikuttavin piirre. Siinä oli vesialtaita ja kanavia kaartuvine kivireunoineen, suihkulähteitä ja erimuotoisia parterrejä, joista syntyi yhtenäisempi ja tasapainoisempi kokonaisuutena kuin se suunnaton moninaisuus, joka hänen tuli luoda Versailles’hin." (Wikipedia)

Draxin astronautit harjoittelemassa linnan edustalla
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Siirryimme linnan pihalle kuvaamaan 007-paikkoja, jotka näkyvät Bondin ja Corinne Dufourin saapuessa paikalle helikopterilla. Kiertelimme hulppeita sisätiloja läpi myös.

Pirita & Mika. Tämä kuva: 7-vuotiaan tyttären ottama

                        

Bond ja Corinne Dufour (Corinne Cléry) saapuvat Draxin linnaan
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Sitten vuokrasimme Bond-tyyliin golfkärryn. Hintaa 45 minuutin ajelulle tuli 15 euroa, ja pantti 200 euroa piti maksaa käteisellä. Ajokortti piti esittää. Mika oli kuskina.

Huristelimme kartan mukaisilla reiteillä, ja varsinkin tytär piti tätä kokemusta yhtenä parhaista Pariisin matkallamme Disneyland Parisin lisäksi.  

Pirita

Corinne Dufour juuri ennen Draxin dobermanien hyökkäystä elokuvassa "Kuuraketti"
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Ajoimme Hercules-patsaan tuntumaan, josta Mika siirtyi kuvaamaan paikkaa jossa Bond ja Drax ampuvat fasaaneita. Samassa paikassa Drax usuttaa myös dobermaninsa avustajansa Corinne Dufourin kimppuun.

Hugo Drax (Michael Lonsdale) ja Bond Herculeksen patsaan lähistöllä
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Sitten oli jo kiire palauttaa golfkärry, ja siirtyä matkamuistomyymälään ostamaan tuliaisia. Ehdimme myös ruokailla Restaurant L´Ecureuilissa. Siirryimme takaisin linja-autolle, joka kuljetti meidät seuraavalle linnalle nimeltä Fontainebleaun palatsi, Fountainebleaun kaupunkiin. Upeita huoneita ja saleja löytyi molemmista linnoista.

                                                         Château de Fontainebleau

"Fontainebleaun palatsi on suuri renessanssiajan palatsi Fontainebleau kaupungissa. Palatsia ovat rakennuttaneet useat hallitsijat aina Frans I:stä alkaen. Fontainebleaun kaupunki on kasvanut metsän, joka on entinen kuninkaallinen metsästyspuisto, jäännösten ympärille. Palatsin sisätilat ovat ensimmäisiä, jotka edustavat italialaista manierististä tyyliä. Ranskan 1500-luvun manneristinen sisustustyyli tunnetaan myös nimellä Fontainebleaun tyyli. Se yhdisteli veistoksia, metallitöitä, maalauksia, stukkikoristeita ja puutöitä sekä pihassa toi kaavoitetun kukkatarhan. Palatsi kuuluu nykyään osana UNESCOn maailmanperintöluetteloon." (Wikipedia)

"Paikalla oli jo linna Ludvig VII:llä 1100-luvun loppupuoliskolla. Fontainebleau oli Filip II:sen ja Ludvig IX:nnen suosikkiasuinpaikka. Frans I aloitti nykyisen palatsin rakennuttamisen ja palkkasi arkkitehdiksi Gilles le Bretonin. Kuningas kutsui töihin myös arkkitehti Sebastiano Serlion ja Leonardo da Vincin. Frans I:sen galleria, jossa on Rosso Fiorentinon freskoja, toteutettiin vuosien 1522 ja 1540 välisenä aikana. Henrik II:sen valtakautena The Salle des Fêtes koristeltiin italialaisten manieristien, kuten Francesco Primaticcion ja Niccolò dell'Abbaten, töillä. Benvenuto Cellinin Fontainebleaun nymfi on nykyään esillä Louvressa.

Henrik IV lisäsi palatsiin useita rakennuksia 1500- ja 1600-luvun taitteessa ja myös halkaisi puiston 1200 metriä pitkällä kanaalilla sekä määräsi istutettavaksi mäntyjä, jalavia ja hedelmäpuita. Noin 200 vuotta myöhemmin palatsi oli ajautunut huonoon kuntoon: Ranskan vallankumouksen aikana monia alkuperäisistä huonekaluista myytiin, kuten monista muistakin kuninkaallisista palatseista. Kuitenkin noin vuosikymmenissä Napoleon I onnistui muuttamaan palatsin suuruutensa symboliksi. Napoleon I on vastuussa rakennuksen nykyisestä ulkoasusta. Hän muun muassa rakennutti mukulakivisisäänkäynnin, joka oli tarpeeksi leveä hänen vaunuilleen.

Filip IV, Henrik III ja Ludvig XIII syntyivät palatsissa ja kaksi ensiksi mainittua myös kuolivat paikassa. Ruotsin kuningatar Kristiina asui Fontainebleaussa vuosia vuoden 1654 kruunusta luopumisensa jälkeen. Vuonna 1685 palatsissa kirjoitettiin Fontainebleaun edikti, joka kumosi Nantesin ediktin. Bourbon suvun kuninkaalliset vieraat, kuten Pietari Suuri, majoittuivat palatsissa. Myös paavi Pius VII majoittui palatsissa, kun hän tuli Ranskaan siunaamaan Napeleonin vuonna 1804 ja vuodet 1812–1814 Napeleonin vankina." (Wikipedia)

Sade yllätti, joten kävimme kahvittelemassa linnan omassa kahviossa, jonka jälkeen etsimme bussimme. Kuljettaja ei ollut paikalla, joten siirryimme sadetta pitämään lähellä olevaan Magenta-kahvilaan. Sieltähän se meidän kuljettajakin löytyi! Uni maittoi bussissa, ja kun saavuttiin takaisin Pariisiin, lähdimme etsimään illallispaikkaa.

Sinnikkään etsimisen jälkeen löysimme ravintola Le Petit Machonen, mutta se oli kiinni. Ravintola mainitaan Raymond Bensonin Bond-kirjassa "Never Dream of Dying". Tyhjin vatsoin emme kuitenkaan joutuneet lähtemään, vaan menimme syömään samalla kadulla Rue Jean-Jacques Rousseau, olevaan Pizza/Grill Casa Festaan. Siellä oli akvaario heti pöytämme vieressä, joten ainakaan tyttärellä ei aika käynyt pitkäksi ruokaa odottaessa.

”Hän saattoi naisen Rue St. Honorélle ja yhä eteenpäin itään, kunnes he tulivat Le Petit Mâchon-kahvilaan. Se oli hurmaava, hiljainen keltaiseksi ja ruskeaksi maalattu paikka. Päivän erikoisuudet oli listattu liitutauluihin, jalkakäytävällä oleviin pieniin neliönmuotoisiin pöytiin. Paikan emäntä tervehti lämpimästi Tylynia ja Bondia ja antoi heidän valita pöydän paikan perältä, kaukaa muista ryhmistä.”

Raymond Benson: "Never Dream of Dying"

Jälkiruuan kävimme nauttimassa Cafe Le Nemours:ssa, joka nähdään elokuvassa "The Tourist"  (Timothy Dalton). Kävimme tutustumassa myös Pub Comedieniin vessakäynnin verran.

Matkustimme hakemaan matkatavaramme Terminus Nordista, ja siirryimme EST -hotel Parisiin.  (49 Boulevard Magenta, 400,00 euroa / 4 yötä, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.comin kautta. Tämä hotelli veloitti kaupunkiveron 1 euroa/hlö/yö.) Sieltä saimme huoneen nro 501, joka oli 5.kerroksessa. Onneksi Mikan laukku oli tässä vaiheessa löytynyt, ja se oli toimitettu tähän hotelliin. 

Tytär on ihastuttanut olemuksellaan paikallisia. On osannut peruskohteliaisuudet ranskaksi. Hotellimme respan setä Paul on ollut erityisen avulias, järjestänyt etukäteen lentokenttätaksikyytejä sekä aikaisen aamiaisen lähtöpäiväksi.

Tämä 007-matkakertomus jatkuu täällä

Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.

  

007-Matkakertomus: Pariisi (RANSKA) 2013, päivä 2/7: Eiffel-torni & Louvre

Lukeaksesi tätä 007-matkakertomusta ensimmäisestä päivästä alkaen, klikkaa tästä


Sunnuntai 13.10.2013

Aamupalalle menimme lähistöllä olevaan Cafe Pizzeria Forestaan, jossa sai British breakfastin.

Mika

Aamiaisen jälkeen uloskirjauduimme hotellista, ja veimme laukut seuraavaan hotelliimme, lähellä olevaan Mercure Paris Terminus Nordiin. (12 Boulevard de Denain, 129,00 EUR / 1 yö, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.comin kautta) Saimme huoneen 6. kerroksesta, nro 633. Upea parivuode ja lisävuode. Huone oli oikein hieno muutenkin. 007 majoittuu täällä Ian Flemingin novellikokoelman "Erittäin salainen"  tarinassa "Saalis näkyvissä"  ja syö Terminus Nordin ravintolassa John Gardnerin kirjassa "Kuolema on ikuinen, James Bond".

"Pariisissa Bond suosi poikkeuksetta samoja paikkoja. Hän asui Terminus Nordissa, sillä hän piti asemahotelleista ja tämä oli niistä vähiten pramea ja huomaamattomin."

Ian Fleming: "Saalis näkyvissä"

"Euroopan rautatieasemista Bond rakasti eniten Gare du Nordia. Hänellä oli erityismuistoja siitä. Se oli myös kävelymatkan päässä yhdestä hänen suosikkiravintoloistaan Pariisissa: Terminus Nordista.

Suurten rautateiden pääteasemien varjossa kiehnaavia bistroja ja ravintoloita on tavallisesti syytä välttää. Niiden asiakaspiiri koostuu väistämättä muuttolinnuista, asemalle tulevista ja sieltä lähtevistä ihmisistä. Siitä taas seuraa, että palvelu on parhaimmillaan innotonta, pahimmillaan hutiloivaa, ruoka ainoastaan välttävää. Onneksi aivan vastapäätä Gare du Nordia sijaitseva Terminus Nord on arvossa pidetty poikkeus. Sen palvelu on moitteetonta ja ruoka houkuttelee herkkusuita, jotka eivät ole vain läpikulkumatkalla Ranskan pääkaupungissa tai käyttämässä asemaa."

John Gardner: "Kuolema on ikuinen, James Bond"

Metroliikenne oli aika toimivaa, kun sen ensin ymmärsi. Kertalipun hinta on 1,70 euroa/hlö. Matkustimme metrolla lähelle Eiffel-tornia.

Mika & Pirita

Kuvasimme SPECTREn päämajan Sean Conneryn elokuvasta "Pallosalama"

Emilio Largo (Adolfo Celi) SPECTREn päämajan edessä elokuvassa "Pallosalama"
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

ja kohdan Roger Mooren Bond-leffasta "007 ja kuoleman katse", jossa Bond nappaa Renault-taksin Eiffel-tornin juurelta ja ajaa rappusia alas.

Bond käyttää oikotietä elokuvassa "007 ja kuoleman katse"
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

Meillä oli ennakkoon varatut liput (3 henkilöltä yhteensä 120 euroa) ja aika Eiffel-tornille 12.30, ja paikalla piti olla varttia ennen. Oli hyvä, että olimme reilusti etuajassa, koska Pariisissa oli juuri meneillään 20 km:n juoksu, ja tapahtuma ruuhkautti Eiffel-tornin ympäristön. Tytär sai kisamitalin joltain ystävälliseltä kilpailijalta.

Jouduimme kiertämään melkein koko korttelin päästäksemme Eiffel-tornille, vaikka vain suojatie olisi ollut välissä. Juuri siinä kohdassa oli juoksun maaliintulo, joten ei voinut muutakaan. Ihmettelimme paikalla olleita aseistettuja sotilaita rynnäkkökivääreineen, mutta arvelimme sen liittyvän juoksukilpailun turvallisuuteen. Myöhemmin saimme kuulla, että Eiffel-torni oli samana aamuna evakuoitu uhkaussoiton takia.

Me odotimme voucherien kanssa yhteyshenkilöä tornin eteläisen jalan luona, ja meille pidettiin lyhyt esitelmä miten homma toimii, ja meitä varoitettiin taskuvarkaista. Pääsimme jonojen ohi kätevästi lipuillamme, ja kun laukut oli läpivalaistu ja metallinpaljastimen läpi kävelty, siirryimme hissiin, joka vei meidät suoraan toiseen kerrokseen. Siellä ostimme tuliaisia matkamuistomyymälästä ja kuvasimme maisemia.

                              

Tiesitkö:

Juuri ennen kuin stunttihypyn Eiffel-tornista piti tapahtua, kaksi jännitystä hakevaa henkilöä teki luvattoman hypyn Pariisin tunnetuimmasta maamerkistä. Se on jo kauan tarjonnut jännitystä ihmisille jotka haluavat hypätä kuuluisalta rakennukselta ilman lupaa. Ensimmäinen elokuvan hypyistä oli niin onnistunut, että toinen hyppy peruttiin enempien riskien poistamiseksi, sekä kustannusten ja ajan säästämiseksi. Kuitenkin, kuten Inside "A View to a Kill" (2000) -ohjelmassa mainittiin, kaksi kuvausryhmän jäsentä, mukaan lukien Don "Tweet" Caltvedt, väitetysti menivät tekemään luvattoman hypyn, koska olivat ilmeisesti niin pettyneitä siitä, etteivät saaneet hypätä Eiffel-tornista. Luvaton stunttihyppy maksoi heille heidän työpaikkansa, koska he olivat vaarantaneet elokuvan loppuun kuvaamisen Ranskan pääkaupungissa.

Kuva Duran Duran:n musiikkivideosta "A View to a Kill"

Sitten siirryimme taas hissille, ja matkustimme Eiffel-tornin huipulle, josta avautui hulppeat näkymät, joita kelpasi valokuvata. Onneksi jonotus huipulle vievään hissiin tuulessa ja kylmässä oli sen arvoista!

Eiffel-tornin yhteydessä on ravintola Jules Verne, mutta sinne olisi tarvittu pöytävaraus. Me suuntasimme Louvren lähistöllä olevaan ravintolaan Cafe Des Beaux Arts, jossa oli maistuvia Parisienne-juustoleipiä. Samannimisellä ravintolalla (nykyinen nimi Alcatraz) on Bond-kytkös. Bond syö siellä päivällistä John Pearsonin kirjassa "James Bond, superagentin hurja elämä". 

"Eräänä yönä he olivat syömässä päivällistä täpötäydessä Restaurant des Beaux Artsissa ja kuulivat juopuneen amerikkalaisen huutavan:  ”Täällä on suloinen Marthe ja hänen englantilainen puudelinsa.” Huutaja oli tunnettu rettelöitsijä Sailor Hendrix. Bond iski häntä hyvin lujaa silmien väliin ja painoi sitten hänen päänsä sipulikeittoon."

John Pearson: "James Bond, superagentin hurja elämä"

Kiirehdimme Louvrelle, kuvasimme pyramidit.

Pirita

Sisällä museossa menimme Denon-siipeen, jossa oli kaikkien tuntema maalaus Mona Lisa.

Mona Lisan hymy

Kamera räpsyi myös Sully-siivessä, kun kuvasimme Milon Venus –patsasta (Venus de Milo). Olimme liikkeellä niin lähellä sulkemisaikaa, ettei henkilökunta edes leimannut lippujamme.

Milon Venus

"Kerran hän oli kulkenut Riemukaaren alta edelleen Louvreen, missä hän oli johdattanut heidät surumieliseen tanssiin halki useiden kerrosten ja salien. Hän oli jopa tappanut kaksi SMERSH:in teloitusosaston jäsentä: keskellä pohjakerroksen egyptiläisiä esineitä."

John Gardner: "Kuolema on ikuinen, James Bond"

"Louvren näyttävän I.M. Pei pyramidin sisäänkäynti ei koskaan lakannut tekemästä vaikutusta Bondiin. Lasista ja teräsputkesta tehtyä pyramidia ympäröi 1200-luvulla perustetut rakennelmat. Pyramidin nurinkurisella luonteella on kriitikkonsa, mutta juuri se on vaikuttavinta siinä."   

Raymond Benson: "Never Dream of Dying" 

Illan hämärtyessä menimme viimeiselle vuorolle BatoBus - jokilaivaristeilylle. Se oli Hop on, Hop Off- tyyppinen, mutta me menimme yhtä vaille koko kierroksen. Hintaa risteilylle tuli aikuiset a´ 15 euroa / lapset 7 euroa.

Matka huipentui Eiffel-tornin edustalle, torniin sytytettiin välkkyvät valot, jotka tasaantuivat normaaleiksi valoiksi. Saimme upeita valokuvia!

Menimme illalliselle hotellin omaan ravintolaan Terminus Nordilla. Ruoka ja juoma maittoi, tosin tytär nukahti pöytään.

"Bond tilasi Martinin antamatta tavanomaisia ohjeitaan. Terminus Nordin saattoi luottaa pystyvän laatimaan hyväksyttävän kopion siitä mitä hän piti täydellisenä martinina, omituisuus jota cocktailin tekotaiteen suuret mestarit eivät ehkä jakaneet.

Kadunvieripöydästään Bondilla oli erinomainen näköala aseman julkisivuun, ja ruokalistaa tutkiessaan hän piti silmällä myös merkkejä tavasta, jolla Harry Spraker teki työtään."

John Gardner: "Kuolema on ikuinen, James Bond"


Tämä 007 -matkakertomus jatkuu täällä


Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.

007-Matkakertomus: Bilbao (ESPANJA), Biarritz (RANSKA) 2011

Espanja: Bilbao ja Ranska: Biarritz 5 - 10.11. 2011.

Käydyt Bond-kuvauskohteet Pierce Brosnanin elokuvasta "Kun maailma ei riitä".
Lainaukset Raymond Bensonin kirjasta "Kun maailma ei riitä".


Piritan ja Mikan kahden hengen omatoimimatka

Lentoyhtiö: Lufthansa, lennot Helsinki-München-Bilbao-München-Helsinki, 
222,83€ + lippupalvelumaksu 10,00€ / hlö
Lentoaika: Helsinki-München 2h 40min, München-Bilbao 2h 15min

Hotellit:
Sercotel Coliseo, Alameda de Urquijo, 13, Bilbao, Espanja
158,00€  / 2 yötä, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.com:n kautta

Les Alizes, 13 Rue Du Port Vieux, Biarritz, Ranska
75,00€  / 1 yö, aamupala 7€ / hlö, varattu booking.com:n kautta

Hotel Hesperia Bilbao, Campo Volantin, 28, Bilbao, Espanja
179,00€  / 2 yötä, sisältäen aamupalat, varattu booking.com.n kautta



"Kun maailma ei riitä..."


(Tiesitkö: Elokuvan nimi "Kun maailma ei riitä" on käännös latinankielisestä motosta, "Orbis non sufficit", jonka George Lazenbyn Bond saa tietää kun tutkii vaakunaansa vuoden 1969 elokuvassa "Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa.)

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

(Tiesitkö: Avausjaksossa näemme upean Guggenheimin. Kohtaus on kuvattu Calle Iparraguirre:lta. Vain hetkeä aiemmin näemme Bondin kävelevän kadulla kohtauksessa, joka on kuvattu Calle Henao:n kulmauksessa.)


Lauantai 5.11.2011

Kaixo!

Lufthansan koneella lähdettiin Helsingistä Müncheniin klo 13.05, ja perillä Franz-Josef-Straussin kentällä oltiin 14.45, suurin piirtein. (Kellonajat ovat aina paikallista aikaa) Oli ilahduttavaa huomata, että koneessa sai punaviiniä veloituksetta, ja sitä myös kaadettiin lisää juoman huventuessa. Lennolla Saksaan saimme sienipizzaa. Münchenissä meillä oli puolisen tuntia koneen vaihtoon, Koneeseen ei menty ”tuubista”, vaan Saksassa oli lentokenttäbussikuljetus koneeseen. Tällä lennolla oli täytettyä leipää ja taas kerran punaviiniä. Münchenin lento lähti 15.20 ja oli perillä Pohjois-Espanjassa, Bilbaossa n. 17.35.

Bilbaon lentokentältä otettiin taksi Bilbaon keskustaan, tippeineen kyyti maksoi n. 24€.

”Poistuessaan taksilla Bilbaon lentokentältä James Bond kuuli yhä korvissaan M:n selkeän käskyn. Tuo takaisin sir Robertin rahat…”

Bilbaossa oli sateista, lämpöä +15 °C. Kirjauduimme sisään hotelli Sercotel Coliseoon, (Alameda de Urquijo, 13) 4.kerrokseen, huoneeseen nro 417. Kun matkalaukut oli saatu huoneeseen, lähdimme aika pian tutustumaan kaupunkiin, ja menimme ruokaa etsimään. Rankkasade yllätti, joten suuntasimme lähimpään sen hetkiseen ruokapaikkaan. Se oli Don Jamon, jossa ihmeteltiin miten homma toimii. Lopulta saatiin tilattua Nuggets de Pollo (4,50€) eli kanaa ja nugetteja, sekä pieni Cerveza eli olut (2€), ne nautittiin puoliksi, annoskoko ruuan osalta riittävä.

Sunnuntai 6.11.2011

Egun on!

Aamu valkeni erittäin tuulisena ja sateisena. Espanjassa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, joten tänään oli aikaa tutustua nähtävyyksiin. Aamupalaa oli kuitenkin saatava ensin, ei viitsitty sitä hotellissa ottaa, koska se olisi ollut 16 euroa / hlö, joten lähdettiin Abandonin alueella olevalle rautatieasemalle, (North Station), nimeltään Estacion Abando Indalecio Prieto. Sieltä löytyi Pans-kahvila, jossa myyjät eivät puhuneet englantia, eikä meilläkään ollut euskara hallussa myöskään, joten sämpylän tilaaminen piti hoitaa Espanjan sanakirjan avulla. Lopulta saatiin tilattua 2 British sämpylää ja 2 minikahvia. (2x 4,90€).

Mika & Pirita rautatieasemalla

Musiikki soi lujaa aamupalaa nauttiessa. Kumma kyllä, eetteristä kajahti Europen "Final Countdown". Kuvattiin hienoa aseman ympäristöä, ja kun muut turistit huomasivat meidän kamerat, johan tuli jonoa kuvaamaan aseman ikoniluomuksia.

Lähdettiin kohti Guggenheimin museota, (Solomon R. Guggenheim -säätiön omistuksessa) mutta ei keretty sinne asti, kun huomasimme 5 tähden hotelli Carltonin, jossa Pierce Brosnan aikoinaan majoittui ”Kun maailma ei riitä” –kuvausten aikana. Hotellin edessä oli tungosta, porukkaa seisoi sateenvarjojen kanssa, turvamiehet pyörivät ympäriinsä, kameramiehet olivat valmiina. Ilmassa oli sateen lisäksi odotuksen tuntua, joten mekin jäimme n. tunniksi ihmettelemään, mitä tapahtuu. Lopulta alkoi kuulua sireenien ääniä, ja poliisisaattueessa paikalle saapui FC Barcelonan futisbussi, kyydissään pelaajat, jotka saivat rokkitähtien vastaanoton. Tungettiin kameraa niistä väliköistä joista pystyttiin, jonkunlaisia, joskaan ei kovin hyvälaatuisia kuvia tuli räpsittyä pelaajista. Tilanne oli ohi parissa minuutissa.

Tämän jälkeen lähdimme kohti Guggenheimia. Matkan varrella oli hieno Domingo-kirkko, jota käytiin ihastelemassa.

Aivan vieressä oli ns. Bond-kohde, eli talo, joka on oikeasti lakitoimisto, mutta elokuvassa ”Kun maailma ei riitä” se toimi sveitsiläisenä yksityispankkina, (La Banque Suisse de l’Industrie (Privée)), jonka 6. kerroksesta James Bond loikkaa köyden varassa kadulle.

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

"Taksi ohitti Alameda de Mazarredon, jonka keskellä rannan tuntumassa kokoava Museo Guggenheim de Arte Contemporáneo on nykyisin yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Muuan kriitikko on nimittänyt amerikkalaisen arkkitehdin Frank Gheryn suunnittelemaa mahtavaa titaanipintaista rakennusta ”LSD:stä versonneeksi kukkakaaliksi”. Bondin oli pakko ihailla tuota hohtavaa, ikonoklastista rakennelmaa, vaikka se näyttikin olevan täysin väärässä kaupungissa, joka ei ollut hankkinut mainetta taiteiden suosijana. Vahinko, ettei hänellä ollut aikaa käydä tutustumassa talon kokoelmiin, mutta hän oli Espanjassa aivan muusta syystä.

Bond jäi taksista Plaza del Museolla ja lähti kävelemään poispäin Guggenheimista kohti läheistä ikävän näköistä toimistorakennusta. Julkisivun messinkilaatan kaiverrus ilmoitti, että kyseessä oli ”La Banque Suisse de l’Industrie (Privée)”. Alla luki sama espanjaksi, saksaksi ja englanniksi.

(Elokuvassa messinkilaatan kaiverrus hieman eri tavalla)

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

(Tiesitkö: Avausjakson pankkiirikohtaus oli alunperin sijoitettu Havannaan, Kuubaan (mukana on Sikarityttö), sitten se siirrettiin Geneveen, Sveitsiin (sveitsiläinen pankki juttu), mutta sijoittui lopulta Bilbaoon, Espanjaan.)

Bond rynnisti avoimen ikkunan läpi ja hyppäsi. Hän puristi toisella kädellä tiukasti laukkua ja toisella käsivarren ympärille kiertyvää köyttä. Sisällä huoneessa gorilla alkoi heräillä tyrmäyksestä juuri ajoissa nähdäkseen, että hänen nilkkoihinsa sidottu köysi juoksi ulos ikkunasta. Hän tarrasi kirjoituspöydän jalkaan ja piti kiinni henkensä edestä, kun köysi alkoi kiristyä. Bondin putoaminen pysähtyi äkkiä nytkähtäen. Sitten pöydänjalka repeytyi irti ja Bondin paino kiskaisi gorillan itämaisten mattojen yli ikkunan luo. Mies iskeytyi seinään juuri kun poliisit syöksyivät ovesta aseet tanassa.

Ulkona Bond laskeutui köyden varassa hitaasti kohti katua ja pudottautui parin metrin korkeudelta jalkakäytävälle. Käännyttyään kadunkulmasta hän sulautui nopeasti lounaalle kiiruhtavien liikemiesten tungokseen – yhdeksi monista pukuun ja solmioon sonnustautuneista salkkumiehistä.

Bond silmäili kävellessään rakennusta, johon sikarityttö oli paennut. Miksi joku siellä halusi hänen pääsevän ulos huoneesta elävänä?

Miettiessään tätä outoa tapahtumien käännettä hän päätti, että ehkä hänen olisi sittenkin syytä hieman tutkailla modernia taidetta. Kun lisää poliiseja tulvi pankkirakennukseen, Bond pujahti Guggenheimin museoon ja katosi.”

Guggenheim - museon edustalla on iso (12,4 x 12,4 x 8,2 m) "Puppy"-koira. (Jeff Koons, v. 1992) Koira on West Highland terrieri, valmistettu ruostumattomasta teräksestä, mullasta sekä istutetuista kukista.

Sisäänpääsy Guggenheimin museoon maksoi 11 euroa. Näyttelyn pääosassa oli Richard Serran töitä, mutta myös muiden. Saatiin aulasta kännykän näköinen härpäke, johon pystyi näpyttelemään kohteen numeron, ja kuulemaan englanninkielisen selostuksen haluamastaan kohteesta.

Sisällä museossa ei saanut kuvata. Erikoisia teoksia siellä kyllä oli, se täytyy myöntää. Itse rakennus on jo aika hieno, tehty titaanista. Sen arkkitehtuuriset piirrustukset valmistuivat v. 1991, rakentaminen aloitettiin v. 1993, ja avajaiset olivat 1997.

Jotain upeita teoksia oli, mutta suurin osa aiheutti ihmetystä, tai sitten emme vaan ymmärrä taidetta. Osa teoksista olisi voinut olla lapsen tekemiä vesiväriroiskaisuja. Eniten huvitti kuitenkin täysin musta teos, jonka alalaitaan oli jätetty pienehkö valkoinen kohta. Teoksessa oli kyse tekijänsä masentavasta hetkestä, johon kuitenkin mahtui pilkahdus toivoa ja optimismia. Eli se valkoinen läntti. Lisäksi, teosten nimet eivät välttämättä sopineet ollenkaan teokseen, yhdenkin työn nimi oli "1-68", eikä missään vaiheessa ymmärretty, mistä on kyse.

Kiertämisestä tuli nälkä, mutta saimme huomata, että Guggenheimin ravintola oli täynnä, ja sinne olisi tarvinnut varmaan pöytävarauksen, kun tarjoilija kertoi, ettei kyseisenä päivänä sinne enää pääse, vaikka oli vasta puolipäivä. Jouduimme menemään museon kahvilaan, josta ostimme tomusokeroidut suklaakakkupalaset molemmille sekä 1 Cociksen, tämä lysti maksoi n. 9 euroa. Tämän jälkeen menimme museon kauppaan, jossa Yrjö Kukkapuron tuolien pienoismallit "Karuselli" ja "Ateljee" maksoivat melkein 300 euroa, kuten myös Eero Aarnion "Pallotuolin" pienoismalli. (oikean tuolin hinta on 6440€) Ei ostettu.

Kun lähdettiin museolta, huomattiin sateenvarjo aika turhaksi. Ei sillä, etteikö sitä olisi rankkasateen takia tarvinnut, mutta tuuli oli yltynyt niin voimakkaaksi, että sateenvarjot kääntyivät ympäri, ja olisivat todennäköisesti lennättäneet meitäkin maijapoppasina. Museon marmorirappuset lainehtivat, taiten piti ottaa joka askel, ettei liukastuttu. Kipitettiin karkuun sadetta läheiseen matkamuistomyymälään, jossa saatiin taas rahaa menemään.

Matka hotellille ei olisi ollut pitkä, mutta ajatuskin kävelystä tuolla säällä oli kestämätön ainakin Piritan mielestä, joten taksiin turvauduttiin. Täytyykin mainita eräästä taksikuskista tällä reissulla: Kun laitettiin turvavyöt, kuski toppuutteli, ettei se ole lain mukaan pakollista kaupungissa. No eihän me lain vuoksi niitä käytetä, hei, vaan oman turvallisuuden, barkatu nyt vaan! Taksikyyti maksoi 6 euroa, hinnassa mukana tippi. Mistään ei tuntunut saavan ruokaa, eikä jaksettu syysmyräkässä lähteä kiertelemäänkään, joten otettiin hotellin baarikaapista kaljaa (2x 3,50€) ja yksi Cocis. (3,50€) Tässä tilanteessa olisi beltz maistunut. Nälkäisenä nukkumaan, gabon.



Maanantai 7.11.2011

Piritan syntymäpäivän aamuna meillä oli aikainen herätys ja uloskirjautuminen. Napattiin baarikaapista mukaan 1 suklaalevy (2,50€), pullollinen vettä (3,50€) ja tilattiin taksi. Se vei meidät bussiasemalle, hintaa kertyi 10 euroa. Taksiajelu on Bilbaossa muuten halpaa, mutta erillinen lisä menee, jos suuntaa juna-, bussi- tai lentoasemalle. Meillä oli edessä 2h 45 minuuttia kestävä bussimatka pohjoisen suuntaan Lounais-Ranskan Biarritziin, Transportes Pesan bussilla. Lipun hinta oli n. 18 euroa / hlö. Lähtevän bussin laituria ei olisi varmaan löytynyt omin neuvoin, ellei Mika olisi kysynyt infosta.

Maisemat olivat vuoristoisia Espanjan puolella. Hieno välietappi-kaupunki oli San Sebastián (baskiksi ja virallisesti Donostia-San Sebastián), jossa suurin osa matkustajista jäi pois. Kun päästiin Ranskaan, saapuivat poliisit kuin tyhjästä meren rannan lähistöltä bussiin tarkastamaan passit. Kun saavuttiin perille, lähdettiin suunnistamaan kävellen hotellille, matkan varrella oli toki matkamuistomyymälöitä, joista tuliaisostoksia lisää.

Saavuttiin vartin kävelyn jälkeen hotelli Les Alizesiin, (13 Rue Du Port Vieux) jossa oli ns. nopea sisäänkirjautuminen.

Pikkuruisella hissillä mentiin 5. kerrokseen, josta saatiin huone nro 51. Oikeastaan huoneita oli kolme. Yksi oli makkari, toinen ruokailutila ja kolmas pienempi tila, jonne olisi saanut sängyn vaatekaapin viereen. Vessa/kylppäri sekä pieni keittokomero näiden lisäksi, mukavana lisänä vielä oma parveke, josta hienot näkymät merelle.

Huoneessa oli kylmä, ehkä siellä ei ollut asuttu hetkeen. Lähdimme ulos, jossa oli lämpimämpää kuin sisällä, eikä niin sateistakaan kuin Espanjan puolella.

Aluksi mentiin meren rannalle, Atlantin meren tyrskyt iskivät Biskajanlahden rantaan, Pirita kävi kokeilemassa veden lämpötilaa ihan vaan näppituntumalta. Kylmää se ei ollut, nähtiin jopa uimareita ja surffaajia aallokossa. Rannalta piti noukkia talteen hieno valkoinen kivi muistoksi. Käveltiin pitkin Gustave Eiffel -siltaa, johon muiden tapaan kaiverrettiin sydämen sisään omat nimemme. Olimme siis Le Rocher de la Vierge:ssä, ja katseltiin upeita karikoita ja erään päällä olikin Neitsyt Marian patsas. Maria suojelee meriltä tulevia kalastajia, jotta he pääsevät turvallisesti maihin. Toisella puolella rantaa on hieno talo nimeltään Villa Belza, jota myös kuvasimme. Aallot löivät korkealle, ja jäimme niitä hetkeksi lumoutuneena katsomaan.

Gustave Eiffel - silta

Villa Belza & Pirita

Jatkoimme ranta-alueen tutkimista, vierailimme Eugenie-kirkossa. Sitten lähdimme etsimään postitoimistoa, piti tietysti odottaa siestan päättymistä, että se on taas auki. Posti löytyi ja palvelu oli erittäin opastavaa ja hyvää sekä ystävällistä. Melkein ovelle asti tultiin vastaan kysymään, miten voisivat auttaa. Postimerkki Suomeen maksoi kappaleelta 0,77€. Toimitus oli nopeaa, kortit olivat kuulemma perillä ennen kuin olimme palanneet Suomeen.

Kahvihammasta kolotti jo kovasti, joten menimme Les Colonnes –nimiseen kahvilaan. Siellä ostimme 2 kahvia, 2 suklaajäätelöä sekä vettä, se tuli maksamaan 11,40 euroa. Lähdettiin takaisin hotellille päin, matkan varrella huomasimme viinikaupan nimeltään Nicolas, sieltä ostettiin Plume-nimistä punkkua, vitosella irtosi. Siellä oli suht halpaa, hinta-laatusuhdetta ajatellen. Mika osti Lillet-väkevän viinin, 17,40 euroa.

Illemmalla mentiin juhlimaan Piritan synttäreitä lähistöllä olevaan Le Caritz –ravintolaan. Nautiskelimme lasilliset punkkua, patonkia, kanaa ja kasviksia (kesäkurpitsaa) Thyme Juice –kastikkeessa ja jälkkäriksi Creme Bruleeta. Ruokailun jälkeen vielä iltakävelyä viehättävissä Biarritzin maisemissa.

Tiistai 8.11.2011

Hotellimme mukavuuksiin lukeutui haluttaessa 7 euron (vain!) aamiainen huoneeseen. Siihen kuului kahvia, tuoremehua, patonkia, croisantteja, muroja, jogurttia, maitoa, voita ja marmeladia. Maistuvan brekkarin jälkeen lähdimme ulos, etsimme jo valmiiksi, mistä lähtee bussi takaisin Bilbaoon. Kun paikka oli löydetty hyödyntäen Tourist Officen ilmoitustaulua, lähdimme Merimuseoon (Musé de la Mer Aquarium) heti sen auetessa 9.30, sinne sisäänpääsy oli 13 euroa, eli pari euroa enemmän kuin Guggenheimin museoon. Merimuseo oli 4 kerroksessa, nähtiin sukelluslaitteistoa ym. kalustoa, sekä hylkeitä, merikilpikonnia, haita ja muita eksoottisia mereneläviä. Käytävillä saimme kulkea aika rauhassa, ehdimme nimittäin ennen bussillista koululaisia. Käytävillä kuului rauhoittava musiikki, ja ihan kuin erään huoneen kohdalla olisi soinut alkusointuja Faithlessin kappaleesta ”God is a DJ”.

Museokierroksemme kesti puolisen tuntia, ja matkan varrella oli automaatti, josta sai 2 eurolla ostaa hyljekolikon Biarritz-tekstillä, ja samalla tukea luonnonsuojelua. Semmoisen Mika osti Piritalle. Kierros päättyi matkamuistomyymälään, jonka henkilökunta ei ollut varautunut meidän kiertävän museota niin nopeasti, mutta myivät meille kuitenkin ennen avaamisajankohtaa, siivooja oli vielä paikalla.

Hotellin vieressä oleva matkamuistomyymälä aukesi klo 10.40, erikoinen aika. Mutta paikassa oli hyvät valikoimat kaikenmaailman tuliaissälää. Taas. Kun matkalaukku ei riitä...

Nopean uloskirjautumisen jälkeen lähdimme takaisin bussilla Espanjaan, jossa paistoikin aurinko ja oli lämmintä, aivan t-paitakeli! Taksilla taas hotellille, joka esitellään myös Bilbao-kirjassa värikkään parvekeseinustansa ansiosta; Hotel Hesperia Bilbao. Respassa oltiin tarkkoina passin kanssa, ja halusivat muutenkin tarkkaa tietoa meistä. Meidät majoitettiin 6.kerrokseen, huoneeseen nro 621.

Kun oltiin asetuttu laukkuinemme, lähdimme läheiseen tupakkaliikkeeseen ostamaan postimerkkejä, ne maksoivat 0,65 euroa kappaleelta. Sen jälkeen lähdimme hotellimme lähellä olevaa valkoista matolla päällystetylle Zubizuri –sillalle.

Sieltä ns. Bond-sillalle, nimeltä Puente de la Salve, ja kuvattiin myös Guggenheimin "Puppy"-koiraa, jonka ympäriltä oli nyt poistettu siellä paria päivää aiemmin olleet suojatelineet.

Puente de la Salve & Mika

photo © EON, United Artists, Danjaq LLC

(Tiesitkö: Kun palaat museolle, sinun pitää mennä Puente de la Salve - sillalle, joka ylittää joen tuoden suurimman määrän liikenteestä kaupunkiin. Toinen kuva futuristisesta museosta oli kuvattu täältä, samoin kuin kohtaus jossa 007 kantaa hopeista rahasalkkua täynnä rahaa.)


Kuvattiin myös ”Maman” -hämähäkkiä (Louise Bourgeois, v. 1999), joka on ludekammoiselle melkoinen nähtävyys. Hämähäkillä on munia ja ötiäinen on valmistettu pronssista, ruostumattomasta teräksestä ja marmorista. Mittaa sillä on 8,95 x 9,8 x 11,6 m.

Etsittiin samalla ruokapaikkaa vanhasta kaupungista asti, mutta ei löytynyt. Sen sijaan taksikuski kertoi meille koko ajan, missä on mitäkin nähtävyyksiä. Nousi niin innokkaasti autosta, että Pirita ajatteli hetken verran, tuleeko tyyppi mukaamme kaupunkikierrokselle. Palattiin nälkäisinä hotellille, eikä sieltäkään saanut ruokaa ennen iltaa. Kerta kaikkiaan, kunnon ruokaa ei saa 15.30-20.30 välisenä aikana! Sen saimme kantapään kautta oppia. Tyydyimme baarikaapista ottamaan sipsejä ja suklaata. Myöhemmin illalla menimme hotellin baariin/kahvilaan, kun varsinaisen hotelliravintolan menu ei miellyttänyt. Tilasimme La Orillasta jotain kelvollista.


Keskiviikko 9.11.2011

Mentiin 8.30 aikaan hotellin aamupalalle, joka kuului huoneen hintaan, joskin antioksidanttinen aamupala olisi maksanut erikseen. Olimme aamupalaan tyytyväisiä. Kylläisinä lähdettiin hotellimme lähellä sijaitsevalle Funicular-asemalle, jonka 0,90€ maksavat, 3 minuuttia kestävät Funicular-kyydit eivät olleet pelkästään turistinähtävyys, vaan myös alueella asuvien ihmisten normaali julkinen kulkuneuvo. Laitteet kulkivat vartin välein. Ihailtiin maisemia ylhäältä ja kuvattiin myös. Hienosti näkyi Bilbao sekä sen lentokenttä. Olimme oppineet jo, että ruokaa ei saisi siihen kellonaikaan välttämättä kuin itse haluaisi, joten menimme Eroski/Center –ruokakauppaan.

Hotellihuoneeseen viemään ostokset talteen, ja siinä missä perus-baski oli puku päällä katukuvassa, me rennoissa vaatteissamme lähdimme kuvaamaan jälleen Guggenheimin ympäristöä. Oli varsinainen hellepäivä. (vielä illallakin oli +21°C) Olimme etsineet kuluneiden päivien aikana Bilbaosta McDonaldsia, sitä ei ollut! (myöhemmin kotona Google kertoi, että olisi ollut) Paikallinen ruoka ei ollut niin houkuttavaa. Ja kun tiedostimme, että pizzerioitakaan ei löydy, yltyi Piritan pizzanhimo aivan sietämättömäksi. Jouduttiin erään hotellin ravintolasta kysymään, eikö koko kaupungissa ole pizzerioita, kun tavallisista ravintoloista ei pizzoja listoilla pyörinyt. Lopulta löysimme La Foca Nicanora –pizzerian, jonka edustalla odotimme puolisen tuntia sen aukeamista, kuin varmistaaksemme, ettemme jää ilman. Otettiin 2-3 henkilölle annostellun Milwaukee-pizzan (16,20€), ja 3 pikkupulloa Pepsiä. (á 2,10€) Masut täynnä laitoimme postikortit postilaatikkoon.

Bilbaoon on rakennettu ensimmäinen metrolinja v. 1995, joka laajenee edelleen, tulevaisuudessa jopa Bilbaon lentokentälle asti. Metroa on kehuttu, joten päätimme käydä ajelulla. Kertalippu maksoi 1,45€/hlö, ja huristelimme Saint Mamésin asemalta Abandoon. 

Mentiin taas oman hotellin La Orillaan, josta ostimme kahvia (1,80€ / á) sekä jäätelöannokset. (5€ / á) Olimme aamupalan yhteydessä oppineet, että jos pyytää kahvia, saa jotain cappuccinon ja latten väliltä, mutta ”Cafe Americano” on sitä meille tuttua mustaa kahvia. Vai olisiko pitänyt kysyä parhaalla baskillamme ”kafe hutsa nahi nuke? Mesedez!”

Illemmalla teimme vielä kävelyn, menimme osoitteeseen 17 Alameda Mazarredo, siellä sijaitsee Michelin tähditetty ravintola Zortziko, jossa Pierce Brosnan ruokaili vuonna 1999, Bond-kuvausten ollessa Bilbaossa.

(Tiesitkö: Kuvaukset Bilbaossa tapahtuivat 16 - 18 helmikuuta 1999.)

Myöhemmin päädyttiin jälleen La Orillaan, jossa me molemmat otimme Sandwich Mixton (kinkkua ja juustoa) hintaan 7,50€/kpl, sekä limut á 2,80€.



Torstai 10.11.2011

Aamupala, pakkaaminen ja uloskirjautuminen. Emme olleet juurikaan käyttäneet minibaaria, mikä harmitti, kun kuultiin, että se olisi sisältynyt huoneen hintaan! Taksilla lentokentälle, 21 euroa + tietulli 2 euroa. Lähtöselvityksessä kuultiin saman tien, että emme tulisi ehtimään jatkolennolle, koska Bilbaosta Müncheniin klo 12.00.-14.15. lentävä kone olisi tunnin myöhässä sääolosuhteiden takia. Myös Lissabonin ja Sevillan lennot olivat myöhässä. Saimme stand by –liput, ja odottelimme Bilbaon kentällä Ganeko Cafeteriassa koneen lähtöä.

Lopulta päästiin Müncheniin, jossa mentiin kiireellä Lufthansan palvelutiskille. Sieltä mietittiin, miten päästäisiin nopeimmin Suomeen, jopa Kööpenhaminaa meille ehdoteltiin, mutta sieltäkään jatkoyhteys ei olisi välttämättä pelannut. Kävi selväksi, että Keski-Euroopan muutkin lennot olivat myöhässä. Muu ei auttanut, kun odotella Saksassa lentokentällä n. 6h tietoa siitä, mahduttaisiinko edes seuraavalle Helsingin lennolle. Kulutettiin aikaa kiertelemällä kentällä ja lepäämällä lepotuoleissa. Käytiin Adelholzener-kahviossa.

Lopulta päästiin business-luokassa matkustamaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta sekä punaviinistä. Lento oli rauhallinen, ei täristänyt. Viimeinkin laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle, ja matkatavaratkin löytyivät heti. Taksiin päästiin 00.30 jälkeen.

Gero arte vaan, euskaldunit ja Euskal Herria, mutta oma maa mansikka!


Baski-sanastoa: (jonka meille toimitti Siru Laine)

Kaixo = Moi
Egun on = Huomenta
Euskara = Baskin kieli
Barkatu = Anteeksi
Beltz = Punaviini
Gabon = Hyvää yötä
Kafe hutsa nahi nuke? Mesedez! = Saisinko kahvia? Please!
Gero arte = Nähdään
Euskaldun = Baski (henkilö)
Euskal Herria = Baskimaa


VIDEO:





Katso englanninkielinen lista 007 LOCATIONS (visited), poislukien 007 HOTELS (visited) ja 007 RESTAURANTS (visited), joilla on omat osiot. Klikkaa linkkejä.


Tuliaiset: